Villa on luonnonkuitu
Villan koostumus muistuttaa muiden elävien organismien orgaanisia materiaaleja, esim. ihmishius, eläinten ja hyönteisten karvat sekä lintujen sulat. Villa sisältää pääosin proteiineja ja on erittäin arka mekaanisille ja kemiallisille vaikutteille. Aivan kuten muutkin karvakuidut, villa imee itseensä runsaasti vettä, on ilmavaa, verraten kevyttä sekä lämmittää hyvän lämmöneristyskykynsä ansiosta. Villalla on yleensäkin monta ominaisuutta, jotka tekevät siitä ihmisten käyttöön sopivien laatutuotteiden raaka-aineen.
Märkä villa vanuttuu helposti
Karvakuidut voivat rakentua kahdella tavalla. Joko ne ovat aivan sileitä kuten ohuet langat, tai niissä on pieniä ulokkeita, aivan kuin pieniä väkäsiä. Niiden ulkonäöstä riippuen ovat kuidusta valmistetut materiaalit enemmän tai vähemmän herkkiä mekaanisella kulutukselle ja käsittelylle. Silkki on esimerkki eläinkunnasta saadusta, täysin sileästä, pitkästä ja vahvasta kuidusta joka antaa useita mahdollisuuksia itsensä työstämiseen. Villa sitä vastoin on verraten lyhyt, väkäsin varustettu kuitu, jonka väkäset herkästi tarttuvat toisiinsa villaa hierottaessa tai muuten mekaanisesti työstettäessä, ts. villa vanuttuu nopeasti. Tästä johtuen villaa on aina käsiteltävä hellävaraisesti kuidun ollessa kuivaa mutta aivan erityisen hellävaraisesti sen ollessa märkää.
Eläinperäiset kuidut eivät kutistu
Villa ei kutistu altistuessaan korkeille lämpötiloille esim. pesussa, vaan joutuessaan kovakouraiseen käsittelyyn, jolloin kuitujen pienet väkäset tarttuvat toisiinsa muodostaen paksuja, toisiinsa lukkiutuneita kuitumattoja. Voit itsekin kokeilla tätä ilmiötä hieromalla hieman villaa tai kaninkarvaa sormiesi välissä, tai kokeilemalla muutamalla omalla hiuksellasi. Karvat lyhenevät ja lyhenevät sitä mukaa, kun hierot niitä vastakkain.
Villan pienet väkäset tekevät siitä aran kaikelle hieromiselle ja mekaaniselle kulutukselle. Märkä, ilmavasti kudottu villa on arempi kuin kuiva ja tiiviisti kudottu, tämän huomaa helposti lasten lumipallosodissa käyttämistä villakintaista. Lyhyessä ajassa ne huopaantuvat ja kutistuvat aivan pieniksi.
Villan värjäys
Villan ja muiden eläinperäisten kuitujen värjäys on aina tapahduttava korkeassa lämpötilassa, useimmiten aivan kiehumispisteen tuntumassa. Tällöin väri imeytyy kuituihin melkein täydellisesti, kunnes kaikki väri on käytetty ja tavallista onkin, että värjäysliuos värjäyksen päätyttyä on melkein väritön. Tämä johtuu kuitujen sekä värien kemiallisista ominaisuuksista. Tänä päivänä ei ole olemassa värejä, jotka värjäisivät villaa alle 80 °C. Värjättäessä liian matalassa lämpötilassa eivät villakuidut ime itseensä riittävästi väriä ja värin pysyvyys on huono. Sitä vastoin mekaanisesta käsittelystä johtuvat riskit - kuten huopaantuminen, kutistuminen tai vanuttuminen eivät ole vähentyneet mitenkään ratkaisevassa määrin.
Villaa värjättäessä tärkein sääntö lämpötilan ohella on kohdella sitä erittäin hellävaraisesti, eikä altistaa sitä äkillisille liikkeille värjäyksen aikana tai sen jälkeen. Tekstiiliä liikutellaan hyvin varovaisesti ja sitä tulee nostaa ja käännellä värjäyksen aikana todella varoen. Villaa ei saa huuhtelun aikana altistaa nopeille lämpötilan vaihteluille. Tekstiili asetetaan suoristettuna kuivumaan tasaiselle alustalle.
Edellä mainituista seikoista johtuen ovat eläinperäiset kuidut, kuten kaninkarva, höyhenet, untuvat sekä kamelinkarva yhtä arkoja, tai ehkä vieläkin arempia mekaaniselle kulutukselle. Silkki, joka on sileä, ilman väkäsiä oleva kuitu, on sitä vastoin vähemmän herkkä ja voidaan useimmiten värjätä koneessa.
Muuta värjäyksessä huomioitavaa
Villakuituja käsitellään toisinaan vanuttumisen estämiseksi erilaisin menetelmin, jolloin myös villavaatteen ominaisuudet muuttuvat. Villavaatteet, jotka on merkitty esim. "SUPER WASH" -merkillä ja jotka voidaan pestä koneessa, ovat käsiteltyä villaa. Villakuidusta on kuorimalla poistettu väkäset ja kuidut on mahdollisesti päällystetty ohuella hartsikerroksella. Mikäli hartsikerros on jäljellä, se estää värin imeytymistä. Silloin värjäys ei onnistu.
Kaikki valkuaispohjaiset kuidut ovat erittäin herkkiä alkalipitoisille aineille ja ovat vaikeasti puhdistettavissa muusta kuin tavallisesta liasta. Villaa, silkkiä, höyheniä, untuvia sekä naudankarvaa ei saa pestä tai värjätä korkean pH-arvon omaavilla liuoksilla (jonka tavalliset pesuaineet antavat). Käytä niiden sijaan etikkaa värjäykseen tai huuhtelun yhteydessä tavallisen pesun jälkeen. Kuidut säilyvät tällöin pehmeän joustavina ja helposti laskeutuvina. Heikosti hapan liuos, jonka pH on n. 5,5, on suositeltavin, tällöin sekä käsinvärjäys että käsinpesu voidaan suorittaa ongelmitta.